Olen esimmäisen kerran linjannut kantojani alkoholipolitiikkaan syyskuussa 2004, eikä minun kovin paljoa ole tarvinnut kymmenen vuoden aikana tarkistaa näkemyksiäni. Vähän kuitenkin.

Alkoholilainsäädännöstä en ole oikeastaan koskaan kokenus itselleni suorannaista haittaa, ellei nyt huomioida alkoholin hintaa Suomessa ja sen vaihtoehtokustannuksiin liittyviä kysymyksiä. Nyt kuitenkin kävi toisin.

Eduskuntavaalikampanjani avajaiset ovat Leppävaarassa, Albergan kartanossa perjantaina 20.2. ja tällä viikolla nousseen keskiolutkeskustelun seurauksena ajattelin, että olisi hienoa tarjota tilaisuudessa maistiaisia juuri tuotteensa markkinoille saaneen espooolaispanimo Fat Lizardin valikomasta. Ajatuksesta innostuneena otin yhteyttä panimoon, mutta enpä minä tollo muistanut missä maassa missä sääntelyssä elämme!

Kyllähän tämä olisi pitänyt tietää, mutta eipä vain ollut mielessä. Jotenkin ajattelin, että kun ei tule omaan käyttöön eikä myytäväksi, niin tällainen onnistuisi. No nyt väliin tarvittaisiin anniskeluoikeudellinen bulvaani ja sitten alkaisikin kustannustaso olemaan jo niin korkea, ettei tällä kampanjabudjetilla tule oikein kyseeseen.

Jatkoimme keskustelua ongelmasta eli panimoiden suoramyyntioikeuden puutteesta. Kyse on ehkä kaikkein epäreiluimmasta ja kohtuuttomimmasta asiasta nykyisessä alkoholilainsäädännössä. Tilaviinejä saa myydä suoraa tilalta ja sahtiakin (joka on olut) saa suoramyydä, mutta muita oluita ei. Varsin outo, mielivaltainen ja kilpailua vääristävä sääntö tuokin.

Minusta on itsestäänselvää, että panimoilla pitäisi olla oikeus myydä suoraan kuluttajille tuotteitaan aivan kuten tilaviinejä ja sahtia. Tulen kansanedustajana tekemään kaikkeni tämänkin holhouksen ja sääntelyn purkamiseksi. (=vaalilupaus)