Tag Archives: perustuslaki

Se on aivan sama hetero vai homo – jyrkkä ei viharikoksille!

Posted on by

Lauantain Helsinki Pride -kulkueeseen tehty median ”iskuksi” nimeämä välikohtaus on herättänyt kommentointia valtakunnan korkeinta viranhaltijaa myöten. Oli kyseessä sitten huonosti ajateltu kepponen tai vakavalla mielellä suoritettu hyökkäys (kuten poliisin lausunnoista lienee pääteltävissä), on tapahtuma saamassa suhteettoman suurta painoarvoa, sillä sen varjolla on peräänkuulutettu erillisen viharikos-nimisen teon kriminalisoimista.

Jo nyt lainsäädäntöömme on eksynyt valitettava lapsus (RL 6:5 4. kohta), joka periaatteessa asettaa rikoksesta epäillyt eriarvoiseen asemaan maailmankatsomuksellisten syiden perusteella. Onneksi käytännössä oikeuslaitos ei ole juurikaan soveltanut tätä koventamisperustetta. Lainkohdan soveltamisessa olisi kyse institutionaalisesta syrjinnästä, joka on ollut vierasta länsimaiselle yhteiskunnalle jo vuosikymmenten ajan.

Oikeusvaltiossa oikeudenvastainen teko on itsessään tuomittavaa, eikä tekijän maailmankatsomuksella, arvomaailmalla tai (seuraava luettelo RL 11:11 hengessä) etnisellä alkuperällä, ihonvärillä, kielellä, sukupuolella, iällä, perhesuhteilla, sukupuolisella suuntautumisella, perimällä, vammaisuudella tai terveydentilalla, uskonnolla, yhteiskunnallisella mielipiteellä, poliittisella tai ammatillisella toiminnalla tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, ketään saisi asettaa rikosoikeudellisesti huonompaan asemaan.

Sääty-yhteiskunnassa ihmiset olivat eriarvoisia lain edessä syntyperänsä perusteella. Luokkayhteiskunnassa he olivat eriarvoisia ammattinsa ja sosiaalisen asemansa perusteella. Muun muassa patriarkaalisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia sukupuolensa perusteella. Esimerkiksi islamilaisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia lain edessä uskontonsa, sukupuolensa, ikänsä, sukupuolisen suuntautumisensa ja käytännössä myös yhteiskunnallisen ja poliittisen mielipiteensä vuoksi. Demlalainen yhteiskunta on tässä mielessä kopio islamilaisesta.

Asetun jyrkästi vastustamaan viharikoslainsäädäntöä. Ihmisten on oltava lain edessä tasavertaisia, olivat sitten uhreja, epäiltyjä tai syyllisiä.

Eikö mene jakeluun, että se on aivan sama hetero vai homo?

Rehottaako valtionhallinnossa laittomuus?

Posted on by

Eduskunnanoikeusasiamiehen toimistosta vastasi kanteluuni valmistelijana toiminut oikeusasiamiehensihteeri Jari Pirjola. Valmistelija ilmoitti apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin pyynnöstä, että asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.

Vastaan seuraavaa:

Ilmoitan tyytymättömyyteni vastaukseen, jonka sain asian valmistelijalta.

Asia on syytä valmistella uudelleen ja esitellä oikeusasiamiehelle.

Vastauksessa kerrotaan että

1) lain mukaan vähemmistövaltuutetulla on oikeus siirtää etnistä syrjintää koskeva asia toimivaltaiselle viranomaiselle
2) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen

Asiallisesti molemmat kohdat ovat toki paikkaansa pitäviä, mutta valmistelija (tai aeoa aiemmassa päätöksessään) on jättänyt huomioimatta pari seikkaa:

1) edelleensiirto-oikeus koskee nimen omaisesti etnistä syrjintää (RL 11:9§), joka on erillinen rikos kiihotuksesta kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Vähemmistövaltuutettu ei ole lain mukaan oikeutettu tekemään moista siirtoa muusta asiasta kuin syrjinnästä. Edelleen menettely on sikäli virheellistä, että vähemmistövaltuutettu on jättänyt käyttämättä laissa ensisijaisiksi keinoksi luettellut aloitteet, neuvot ja ohjeet.

Menettely on paitsi lain vastaista, myös vähemmistövaltuutetun tehtävien vastaista sikäli, että tämän tehtävän on edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa. Aggressiivinen vaino ei ole tämän tehtävän mukaista, vaan suorastaan sen vastaista. Moinen käytös ei sovellu julkista virkaa hoitavalle.

2) Yksityishenkilönä vähemmistövaltuutettu toki voi tehdä ilmoituksen, mutta virka-ajan ja -aseman käyttö tähän rikkoo lakia. Todistettavasti vähemmistövaltuutettu oli tehnyt tutkintapyynnöt virka-asemassaan esittelyn perusteella.

Perustuslain 2§ 3. momentti määrää, että ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Tämä koskee paitsi vähemmistövaltuutettua, myös eduskunnan oikeusasiamiestä ja tämän henkilökuntaa. ”Tarkoin lakia” on sellainen ilmaus, että se ei juurikaan jätä tulkintavaraa virkamiesten tehtäväkenttään.

Jos näin selvä rike katsotaan läpi sormien, on legaalin yhteiskunnan perusta aika huonossa kunnossa. Kansalaisille ei jätetä laillisia mahdollisuuksia pistää törttöileviä virkamiehiä kuriin. Laittomuuden tilasta valtionhallinnosta on huonoja kokemuksia ympäri maailmaan ja oman maamme historiassa. On yhteiskunnan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kanssa välttämätöntä, että asia tutkitaan perinpohjin ja julkiseen virkaan kelvottomat virkamiehet erotetaan virastaan. Erityisen raskaan painoarvon asialle antaa se, että virkaa tuolloin hoitanut vähemmistövaltuutettu on sittemmin nimitetty korkeimpien laillisuusvalvojien joukkoon. Demokraattisen oikeusvaltion näkökulmasta tilanne on vähintään hullunkurinen, suorastaan uhkaava.

Ystävällisin terveisin,

Teemu Lahtinen

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Posted on by

Teinpä luppoaikani kuluksi omasta puolestani myös kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Toisin kuin Nikander, en kytke tätä mihinkään tapaukseen erityisesti, vaan yleensä vähemmistövaltuutetun toimintaan. Asiassa on pieni nyanssiero ja tarkoituksena on varmistaa, että käsittelemättömyys ei johdu toisen asian keskeneräisyydestä.

Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette: 

Vähemmistövaltuutettu, vähemmistövaltuutetun toimisto 

Jos kantelunne koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin

Epäilen, että vähemmistövaltuutettu ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

Vuoden 2006 toimintakertomuksessaan (s. 17) vähemmistövaltuutettu kertoo tehneensä syyttämispyynnön ja (s. 16) neljäkymmentä esitutkintaan johtanutta tutkintapyyntöä poliisille.

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) määrää 2 §:sään vähemmistövaltuutetun tehtäviksi:

”2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät
Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;

2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;

3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;

4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;

5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;

6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.”

Sen kummemmin yhdenvertaisuuslaissa tai ulkomaalaislaissa ei vähemmistövaltuuteun tehtäviin ole katsottu tutkintapyyntöjen tekeminen. Katson myös että kyseinen toiminta on suoraan hyvien etnisten suhteiden edistämisen vastaista nostaessaan turhaa vastakkainasettelua ja siten suoraan lain vastaista. Tältä osin pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan, voiko tämä nostaa perustuslain 118 §, tai muun lain, perusteella syytteen tuolloin virkaa hoitanutta vähemmistövaltuutettua ja päätöksiin myötävaikuttaneita vähemmistövaltuutetun toimiston virkavastuulla toimineita henkilöitä vastaan.

Yhdenvertaisuuslaissa vähemmistövaltuutetun keinovalikoimaan säädetään ohjeet, neuvot, suositukset ja sovittelu. Lain kirjain tai henki ei valtuuta tutkintapyyntöjen tai muiden rikosoikeudellisten toimien tekemistä.

Edelleen lain 3 § määrää vähemmistövaltuutetun valtuuksista:

”3 §
Valtuudet
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. Vähemmistövaltuutettu voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.”

Ohjeet, neuvot, aloitteet ja suositukset luetellaan tässäkin vähemmistövaltuutetun valtuuksiksi. Tutkintapyynnöistä ei puhuta mitään. Ainostaan etnistä syrjintää (RL 11:9 §) koskevassa prosessissa vähemmistövaltuutetulla on toimivaltaa. Sen sijaan vuosikertomuksen mukaan vähemmistövaltuutetun tutkintapyynnöt koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:8 §), johon laki vähemmistövaltuutetusta ei anna vähemmistövaltuutetulle toimivaltaa (korkean virkatehtävän hoitajalle ei voida antaa anteeksi ”rivien hyppimisestä” aiheutunutta virkavirhettä, -rikosta tai muuta lainvastaista menettelyä).

Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?

En ole.

…eikä tämä vielä tähän jää…

Perustuslaillinen hölmöily

Posted on by

Samaan aikaan kun väkivaltarikoksista tuomittuja ulkomaalaisia ei voida karkottaa, valmistelee hallitus perustuslainmuutosta, jotta rikoksesta epäiltyjä syntyperäisiä Suomen kansalaisia voitaisiin karkottaa. Tähän asti kansalaisuus on merkinnyt oikeutta olla omassa kotimaassa. Nyt näyttää olevan parempi olla ulkomaalaisrikollinen, kuin suomalaisepäilty. Olkoonkin että lakiteknisesti karkottaminen ja luovuttaminen ovat eri asioita, on käytännössä kyse samasta asiasta: vastentahtoisesta maasta poistamisesta.

Tyrmistyttävää.

Näyttää siltä, että hallitus oli tosissaan julistaessaan Suomen kuuluvan kaikille. Näyttää myös siltä, että suomalaiset kuuluvat kaikille. Suomalaisista tehdään lainsuojattomia samalla kuin maahan tunkeutunut uuseliitti elää kansan siivellä lain yläpuolella. Vähän niin kuin siirtomaaisäntä siirtomaassa. Uuskolonialismi toimii etelästä pohjoiseen.

* * *

Suomen vahva laillisuusperinne ja perustuslain (tuolloin hallitusmuoto) ehdottomat säännökset ovat suojanneet kansalaisia erilaisilta luovutuspyynnöiltä historian saatossa. Kansalaisuudettomat ovat monesti tulleet luovutetuksi lähipiirin suurvalloille, mutta kansalaisuus on niin ehdottomasti suojellut, että tämän ansiosta Suomen mahdollinen osuus juutalaisten kansanmurhassa jäi toteutumatta. Jos tällaista ehdotonta luovutusestoa ei olisi ollut, kuinka olisikaan käynyt? Kuinka olisi käynyt suomalaisille poliitikoille, sivistyneistölle ja toisinajattelijoille vaaran vuosina ja suomettumisen aikana?

* * *

Pitkään valmisteltu ja vuonna 2000 voimaanastunut perustuslaki ei ehtinyt kauaa vanheta käsiin. Tullessaan poliitikot pitivät perustuslakiuudistusta niin tärkeänä, että jokaisen Suomen kotiin jaettiin itse perustuslaki tekstinä ja sitä selittävä opas. Perustuslaista toivottiin Raamatun viereen asetettavaa jokakodin perusteosta, johon suomalainen voisi luottaa. Ovatko perustuslain säätäjät olleet idiootteja? Miksi he vuosien huolellisen valmistelutyön jälkeen ovat aikaansaaneet sekundaa? Vai onko niin, että keskeiset säädöstyössä vaikuttaneet ovat nyt jääneet sivuun ja valta on siirtynyt uudelle ”tiedostavalle” sukupolvelle, jolta puuttuu historiallinen tietämys ja kyky nähdä kauas tulevaan? Ovatko nykyiset perustuslainmuuttajat pinnallisia carpe diem-hölmöjä?

Vuoden 2000 perustuslakia on toki haluttu muuttaa jo ennen tätäkin, muttei vielä hallituksen voimalla. Yksittäisiä puheenvuoroja ei tässä yhteydessä lasketa. Tänä vuonna tehdyt muutokset taas ovat luonteeltaan teknisiä ja valtioelinten sisäisiä suhteita käsitteleviä. Niitä ei voida pitää merkittävänä.

Sen sijaan kansalaisten perusoikeuksiin tehtävä muutos on merkittävä huononnus, joka sietäisi raueta muttei unohtua. Moisen hankkeen puuhailijat on syytä muistaa.