Suomi alittaa jatkuvasti YK:n suosituksen

Tänään uutisoitiin, kuinka Liikkuva poliisi joutuu vähentämään henkilöstöään. Tällaisena taloudellisena aikana uutinen tuskin hätkähdyttää ketään, vaikka LP:n henkilöstövähennyksestä seuranneekin suoria vaikutuksia maanteiden liikenneturvallisuuteen. Lisäksi LP vastaa poliisitoiminnasta Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä tasavallan presidentin turvallisuudesta. LP avustaa harvennettua paikallispoliisiverkostoa hälytystehtävien ja muun peruspoliisitoiminnan hoidossa.

Suomi on turvallinen yhteiskunta, eikä meillä ole samanlaista tarvetta vahvoille poliisivoimille, kuin merkittävästi turvattovimmissa yhteiskunnissa. Jossain kuitenkin kulkee raja turvalliselle poliisin vahvuudelle, sekä ylä- että alaraja.

Yhdistyneet kansakunnat suosittelee poliisin minimivahvuudeksi 222 poliisia sataatuhatta asukasta kohden. Tällä siis tarkoitetaan varsinaisia poliisitehtäviä hoitavia virkamiehiä, hallinto sekä kansalliset poliisille uskotut lisätehtävät pois lukien. Suomi on Euroopan hännänhuippu 153 poliisillaan sataatuhatta asukasta kohden. YK:n suosituksen alittavat muut Euroopan maat ovat Norja (154), Tanska (194), Ruotsi (196), Islanti (203), Sveitsi (210) sekä Alankomaat (214). Ensimmäinen minimikriteerin ylittävä Euroopan maa on Liechtenstein, jossa poliiseja on 231 sataatuhatta asukasta kohden. Eurostat-Euroopan keskiarvo poliisin vahvuuteen on n. 335 sataatuhatta asukasta kohden.

Matkaa on paljon Valko-Venäjän (1442), Brunein (1074), Venäjän (976) vastaaviin lukuihin, mutta ne lienevät ylittäneet turvallisen vahvuuden ylärajan.

Vähäpoliisisia maita yhdistää korkea elintaso ja perinteinen väestöllis-sosiaalinen homogeenisyys ja varmasti muitakin syitä voidaan löytää. Yleensä näyttää siltä, että poliisien määrä korreloi kääntäen erilaisten yhteiskunnan hyvyyttä indikoivien mittareiden kanssa. Poliisien määrän kasvattamisessa on siis hyvä olla varsin varovainen, mutta YK:n suosituksen (222) ja Euroopan keskiarvon (340) välillä ollaan varmasti vielä turvallisilla tasoilla.

Päästäkseen YK:n suosituksen alarajalle Suomen olisi lisättävä poliisin vahvuutta n. 3500 sadalla hengellä, mikä tarkoittaisi n. 45 % kasvua. Budjettisummana tarvittaneen n. 340 miljoonaa euroa lisää.

Vastaavia vertailuja voitaisiin tehdä vaikkapa terveydenhuoltohenkilökunnan tai opettajien suhteen. Kun politiikka on julkisten menojen priorisointia, niin on hyvä myös miettiä kuinka suhtautua YK:n suosituksiin eri sektoreilla. Olisiko esimerkiksi järkevää hoitaa omat asiat kuntoon vai laittaa jo ennestään miljardin kehitysapuun vielä puolet (500 miljoonaa) lisää?

Maa Asukkaita yhtä poliisia kohti Poliiseja 100000 asukasta kohti
Kypros 152 657
Italia 186 538
Espanja 205 487
Portugal 206 485
Malta 220 455
Kreikka 223 449
Kroatia 223 448
Bulgaria 224 447
Tsekki 249 401
Slovenia 263 380
Latvia 267 374
Ranska 283 353
Belgia 285 351
Unkari 297 336
Liettua 302 331
Irlanti 310 323
Itävalta 315 318
Luxemburg 323 310
Saksa 330 303
Puola 379 264
Slovakia 386 259
Viro 416 240
Romania 426 235
Liechtenstein 432 231
Alankomaat 467 214
Sveitsi 477 210
Islanti 492 203
Ruotsi 510 196
Tanska 515 194
Norja 647 154
Suomi 653 153

Mitä h-tiä Husein Muhammed tarkoittaa?

Husein Muhammed on nimennyt bloginsa ”Maassa maan lailla” ja laatinut kirjan islamin ja suomalaisen kulttuurin yhteiselosta. Uusimman City-lehden artikkelin mukaan hänellä on 3 pääväitettä:

1. Maahanmuuttajat eivät vieroksu suomalaisuutta
2. Islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria
3. Ulkomaalaisten ei ole helppoa saada oleskelulupaa

Kuinka kestävät Husun pääväitteet ovat? Tarkemmalla lukemisella ne tuntuvat aika heppoisilta.

Huseinin omaksuma yleislinjaus ”Maassa maan lailla” on politiikaksi omaksuttuna yhtä tyhjän kanssa. Lain noudattaminen on itsestään selvää, eikä sen vaatiminen ole mitään poliittista linjanvetoa. Lakia tulee kaikkien noudattaa ja olisi hölmöä vaatia yleislinjanaan esimerkiksi lain noudattamatta jättämistä. Huseinin linjaus on siis nollaluokkaa.

Perinteisempi ”Maassa maan tavalla” taasen on varsin pätevä periaate itselle ulkomailla ja vieraille täällä. Husein esittää syytöksen, etteivät sen kannattajat tiedä mikä on maan tapa. Syytös on typerä, sillä eri maissa on eri tavat. Jopa Uudellamaalla on eri maan tapa kuin Pohjanmaalla. Kuitenkin tapojen noudattamisvaatimuksella viitataan yleissuomalaiseen valtakunnalliseen tapaan.

Eräs maan tapa jota pitäisi noudattaa, on pidättäytyä vaatimasta muilta omien erikoisuuksiensa aktiivista kunnioittamista. Tämä onnistuu suurelta osalta maahanmuuttajia erinomaisesti, mutta on eräitä pienehköjä ryhmiä, jotka vaativat erityishuomiota tai joille ryhmän ulkopuolelta vaaditaan erityishuomiota.

Toinen maan tapa, jonka noudattamisella eräät ryhmät saisivat suurempaa sympatiaa osakseen, on lopettaa kahviloissa lorviminen ja kovaääninen keskustelu. Se on täysin lainmukaista, mutta ristiriidassa maan tavan kanssa. Suomalainen tapa on tehokas ja sen mukaan kahvilassa asioidaan kiireettömästi tarpeellinen aika, muttei viedä asiakaspaikkoja yli kohtuuden. Myös äänenkäytössä pyritään huomioimaan muut asiakkaat. En minä lähde kiistämään vapautta toimia näin, se on tarvittaessa kahvilanpitäjän asia, mutta tiedän sen ärsyttävän monia. Esitän vain neuvon, jolla vähentäisi ryhmiin kohdistuvaa antipatiaa.

Alkaakin näyttää siltä, että Husein on rakentanut ”Maassa maan tavalla” -ihmisistä olkiukon, jota vastaan argumentoi.

Toinen Huseinin nostama aihe tähän otsikkoon on kielen, kulttuurin ja lakien opetuksen puute. Kysyntä ja tarjonta toimii myös koulutuksessakin. Kielen ja kulttuurin kursseja on tarjolla juuri niin paljon, kuin niille on maksukykyistä kysyntää. Onneksi suuri osa maahanmuuttajista on sellaisia ja hakeutuvat itse sopeutumista edistäviin harrastuksiin. On toki sellaisiakin maahanmuuttajaryhmiä, joilla ei ole varaa tai viitseliäisyyttä hankkiutua tällaisiin, vaan jotka odottavat että suomalainen veronmaksaja toisi kurssit nenän eteen.

Korostan, että suurin osa maahanmuuttajista elääkin maassa maan tavalla, mutta että kipukohdaksi nousevat eräät maahanmuuttajaryhmät, mistä pääsemmekin Huseinin seuraavaan väitteeseen, jonka mukaan islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria.

On totta, että suurin osa maahanmuutosta tulee muista kuin islamilaisista kulttuureista ja uskon tarkistamatta Huseinin väitteen, jonka mukaan ”muslimien osuus kaikista Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä on toistakymmentä prosenttia”.

Tekeekö muslimien pieni määrä sitten tyhjäksi islamin uhan?

Mielestäni ei. Kuten aiempana asiaa sivuttiin, on kulttuurissamme jo jouduttu vastakkain islamin motivoimien vaatimusten kanssa. Myös selvästi islamin arvojen motivoimia väkivallantekoja on tapahtunut, vaikkei uskonto olisikaan ainoa tai edes pääasiallinen vaikutin teoissa. Maahanmuuton kanssa tekemisissä olevat (ja myös minuun yhteyttä ottaneet maahanmuuttajat) ovat itsekin huolestuneet muslimien keskuudessa vallitsevista käytännöistä, jotka uhmaavat täkäläistä ihmiskäsitystä. Eräs tällainen vastenmielisenä pidettävä piirre on naisten tiukka sitominen kotiin, jolloin erityisesti musliminaisilla on akuutti syrjäytymisvaara. Tällä kohtaa vaatimus lainnoudattamisesta ei korjaa tilannetta. Tälläkin kohtaa vaatimus maan tapojen noudattamisesta on oikeutettu. Maan tavan mukaan molemmat vanhemmat käyvät töissä ja ovat tekemisissä muun yhteiskunnan kanssa.

Kuten Huseinkin sanoo, maahanmuuttajien enemmistö sopeutuu hyvin ilman suurempia vaikeuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielstäni se osoittaa, että vikaa ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa, jos jotkut maahanmuuttajat eivät sopeudu. Jos sopeutumisvaikeudet keskittyvät tiettyihin ryhmiin, on ryhmässä ryhmänä vikaa. Sellaiset ryhmät tulisi pirstoa niin, että siihen kuuluneilla yksilöillä olisi mahdollisuus sopeutua ja sopeutumattomat ajaa pois.

Sattumalta muslimit ovat olleet paljon esimerkkinä ryhmästä, jolla on ollut sopeutumisvaikeuksia ja jonka sopeutumisvaikeuksien kumoamiseen myös maahanmuuttoaktivisti ovat eniten panostaneet. Huseinkin muistuttaa, että lukumääräisesti kyseessä on pieni osa maahanmuuttajista. Tämä pieni osa on kuitenkin ongelmaltaan suurin, joten siksi Husein ei onnistu kuittaamaan islamin valloituspelkoa noin helposti.

Islamin uhka suomalaiselle kulttuurille on siis hyvinkin konkreettinen. Huseinin väite on totuudenvastaisesti kaunisteltua pötyä.

Kolmas Huseinin perusväite koskee viranomaiskäytäntöjä. Sen suhteen maahanmuuttajat ovat toiminnan kohteena, kun edellisten väittämien osalta olivat aktiivisessa roolissa.

Onneksi Maahanmuuttovirasto (Migri) julkaisee tilastoja vuosittain, joten oleskeluluvat, turvapaikat ja karkotuspäätökset on helppo tarkistaa. Migrin tilastojen kohdalla on huomioitava, että se tilastoi karkotuksissa vain tekemänsä päätökset, ei lainkaan niiden toimeenpanoa. Poliisi ei julkaise suoriteperustaisia tilastoja webissä ja tässä iltapäivällä en saanut enää poliisihallituksesta asiasta vastaavia kiinni. Sen osalta joudun siis turvautumaan toissijaiseen tietolähteeseen.

Migrin mukaan vuonna 2009 haki oleskelulupaa 20790 henkilöä ja sellainen myönnettiin 15208 henkilölle, eli pyöreästi 73 %:lle hakijoista.

Migrin mukaan turvapaikkaa vuonna 2009 haettiin 5988 kertaa ja se myönnettiin 1373 henkilölle ja kielteisen päätöksen sai 4335 henkilöä. on huomautettava että valtaosa (1488) kielteisistä päätöksistä perustui Dublin-säännökseen ja 394 hakemusta raukesi hakijan vaikutuksesta. Perusteettomia ja turvallisesta maasta tulevia hakemuksia oli yhteensä 692 kappaletta. Nämä perusteet ovat kaikki ”varmoja”, eli hakijaa voidaan pitää kansanomaisesti onnenonkijoina. Harkinnan perusteella kielteisiä päätöksiä oli 388 kappaletta, joita on nyt tässä kontekstissa pidettävä asiallisina.

Yhteensä asiallisia turvapaikanhakijoita oli 1761, joista pyöreästi 78 %:lle myönnettiin turvapaikka.

Oleskeluluvan kohdalla Husein sortuu käsitteiden taakse piiloutumiseen. Kansa tarkoittaa oleskeluluvasta puhuessaan kaikkia niitä hallinnollisia päätöksiä, joiden perusteella ei-kansalainen saa oleskella maassa. On siis tutkittava vielä maasta poistamisia.

Migri kertoo tehneensä vuonna 2009 kokonaista 80 karkotuspäätöstä, mutta toimeenpanosta sillä ei ole tietoa. Koska poliisin tilastoja ei nyt ole saatavilla, perustan jatkossa käsitykseni poliisin ylijohdon julkaisemaan Laittoman maahantulon vastaiseen toimintaohjelmaan. Sen mukaan ”Poliisi  pani täytäntöön 998 maasta poistamispäätöstä vuonna 2008.” Terminologian kohdalla pitää olla tarkkana. Poliisin termi ”poistamispäätös” on Migrin termeissä sekä karkotus että käännyttäminen yhteensä. Käännyttämisistä on vaikeaa saada tietoa, sillä sen voi ilmeisesti päättää paitsi Migri, myös poliisi ja rajavartiolaitos.

Lähinnä ”yleisessä tiedossa” on, että karkotuksia ei juurikaan toimeenpanna ja että joka kerta kun sellaista pannaan toimeen, nostavat rajattomuushörhöt siitä metelin ja osoittavat mieltään. Arvioisin lukumääräksi siis yksittäisiä ennemmin kuin kymmeniä. Mutta myönnän, että juuri tähän hätään minulla ei ole faktaa tämän väitteen tueksi.

Kun oleskeluluvan saa 73 % hakijoista, turvapaikan 78 % asiallisista hakijoista ja asiattomiakaan ei tosiasiallisesti poisteta maasta, niin väitän, että Husein puhuu palturia ja että Suomessa saa helposti ’oleskeluluvan’ tai kun tarkempia ollaan, niin väitteeni kuuluu ”Ulkomaalainen saa oleskella Suomessa liian helposti.”

Kaiken kaikkiaan Husein Muhammedin väitteet ovat köykäisiksi punnittu. Husu, kun tiedän, että luet tämän kuitenkin, niin voisitko avata näin tyhmemmällekin, että mitä helvettiä oikein väitteilläsi tarkoitat?

Sen verran sinua tiedän ja tunnen, että voin vilpittömästi todeta sinulla olevan paljon annettavaa Suomelle ja sen asukkaille. Kadulla kohdatessamme moikkaan hyvää jätkää, enkä mamumannekiiniä. Hyötypotentiaalisi näyttää kuitenkin valuvan hukkaan politiikan ja ihmisoikeusjuridiikan parissa. Väitän jopa että Husein Muhammedin kaltainen menestyvä yritysjuridiikan ammattilainen tekisi paljon enemmän hyvää Suomen muslimivähemmistölle kuin mitä poliitikkona ja maahanmuuttojuristina ikinä teet.

Kun lain noudattaminen ylittää uutiskynnyksen

Eilen lähetettiin suorana Arto Nybergin keskusteluohjelma, jossa vieraili Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi. Keskustelun aluksi Nyberg kysyi Tiitisen listan julkistamisesta, johon Supon päällikkö totesi, että poliisi noudattaa asiassa korkeimman hallinto-oikeuden tulkintaa. Asiasta nousi uutinen.

Perustuslain mukaan korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja tuomion lopussa lukee ”tätä kaikki asianosaiset noudattakoot”, kuten Salmi muistutti ohjelmassa. Nyberg ja Salmi siirtyivät asiasta toiseen, mutta pian tuosta lausunnosta oli tehty uutinen.

Jotain mielestäni yhteiskunnastamme kertoo se, jos poliisin aikomus noudattaa lakia ylittää uutiskynnyksen.

Toisaalta, lain noudattaminen ei aina ole ollut helppoa poliisille, [2].

Sakkoturva on periaatteessa OK

Kahden päivän ajan piikkinä viranomaisten lihassa on ollut Sakkoturva-niminen palvelu, joka lupaa maksaa kolmet rikesakot vuosimaksua vastaan. Palvelua tuottaa Suomen Autoturva Oy, joka esittäytyy vuonna 2009 perustetuksi kotimaiseksi palveluyritykseksi, ”joka tarjoaa auto-, kuljetus- ja liikennealalle asiakkaiden vaativiin ja kehittyviin tarpeisiin räätälöityjä tuotteita ja palveluja ensisijaisesti turvallisuuden alalla.”

Julkisuudessa on kauhisteltu kyseistä palvelua ja vaadittu poliisitutkintaa ja palvelua on syytetty liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Yrityksen edustaja on kiistänyt kannustamisen holtittomaan tai leväperäiseen autoiluun. Yritys on puolustautunut sillä, että riski suurimman sallitun nopeuden ylittämiseen vahingossa on kuitenkin kasvanut tavallistenkin autoilijoiden keskuudessa poliisin tiukentuneen sakotuskäytännön johdosta.

Huomionarvoista on se, että Sakkoturva kattaa vain rikesakot, jotka ovat siis pienistä rikkeistä annettavia rangaistuksia. Sakkoturva erikseen rajaa ulos päiväsakkoihin perustuvat rangaistukset kokonaisuudessaan. Rikesakkoa ei voi määrätä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, joka on tieliikennerikos. Rike ja rikos ovat eri mittaluokan asioita.

Yhtiö muistuttaa etusivullaan, ettei ylinopeudesta koituvasta oikeudellisesta vastuusta voi koskaan irtisanoutua, mutta tarjoutuu kantamaan taloudelliset seuraamukset.

Todellisuudessa kyseessä on vakuutus taloudellista riskiä vastaan. Se on aivan laillinen, hyväksyttävä ja kannatettava suojautumiskeino. Kaveripiirien sisäisiä, voittoa tavoittelemattomia sakkorinkejä on ollut pitkin historiaa ja on ollut vain ajan kysymys, milloin sellainen toiminta jalostuu liiketoiminnaksi. Vakuutuksissa on yleensä rajoittavan ehtona tahallisuus, eli pääsääntöisesti lakien, sääntöjen ja standardien vastaisesti toimimalla ei aiheuta vakuutustapahtumaa. Myös ennustamattomuus on olennainen kriteeri vakuutusehdoissa, mutta poikkeuksiakin on. Lakia ahtaasti tulkiten kyseessä ei ole lain tarkoittama vakuutus, mutta maalaisjärjellä ajateltuna se on juuri sitä.

Kuitenkin, kun tiedostamme kyseessä olevan vakuutustoiminnan tuleekin lainsäädäntö mutkan kautta yritystä vastaan. Vakuutusala on tarkasti säädeltyä finanssiliiketoimintaa ja finanssimarkkinoilla toimivat palveluntarjoajat tarvitsevat toiminnalleen toimiluvan. Alaa valvoo nykyään Finanssivalvonta (Fiva).

Viranomaisilla on siis reitti puuttua Sakkoturvan toimintaan, vaikka se ei olekaan se mitä ilmeisin. Sakkoturvan liikeidea on hyvä ja toivon yrityksen kykenevän jatkaa toimintaansa, mutta lakeja noudattaen ja yhteiskuntavastuustaan huolehtien. Se voikin olla ihan toinen juttu jo kannattavuudenkin kannalta.

Leppävaaran terminaaliin kunnallinen järjestyksenvalvoja

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on yhteiskunnan peruspalvelu. Viimekädessä se tarkoittaa valvontaa ja sitä kautta läsnäoloa. Suomessa asiasta vastaa valtion ylläpitämä poliisi, eikä kunnilla perinteisesti ole omaa järjestyksenvalvontaa.

Vuonna 2003 voimaantullut Järjestyslaki, jolla korvattiin aiemmat kaupunkien ja kuntien omat järjestyssäännöt, mahdollistaa poliisilaitoksen luvalla järjestyksenvalvojien asettamisen julkisiin kulkuneuvoihin, liikenneasemille ja kauppakeskuksiin ylläpitämään poliisin apuna järjestystä ja turvallisuutta. Kulkuneuvoissa ja kauppakeskuksissa järjestyksenvalvojan asettaa toimintaa harjoittava yritys, mutta julkisella paikalla valvonta perustuu kameroihin, joko yksityisten firmojen tai poliisin asettamiin.

Espoon kaupunki voi asettaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestyksenvalvojan Leppävaaran terminaaliin. Miksei muuallekin, mutta minulla on erityisesti Leppävaaran tilanteesta tietämystä ja kunnallista järjestyksenvalvontaa voisi hyvin pilotoida Leppävaarassa. Espoon yhdessä suurimmista ja nopeimmin kasvaneista aluekeskuksista.

Sisäinen turvallisuus — syksyn muotiteema — on ”sellainen yhteiskunnan tila, jossa jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista tai suomalaisen yhteiskunnan tai kansainvälistyvän maailman ilmiöistä ja muutoksista johtuvaa aiheellista pelkoa ja turvattomuutta” (YETT). Järjestyksenvalvoja olisi vastaus rikollisuuden ja häiriöiden torjuntaan. Järjestyksenvalvojalla on myös onnettomuuksia rajoittava vaikutus, vaikkakin melko marginaalinen. Lisäksi liikenneasemalla vakituisesti olevalla järjestyksenvalvojalla on merkittävä palvelufunktio.

Kyse ei ole yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ammattilaisten syrjäyttämisestä tai väheksymisestä. Poliisi on edelleen tärkeimmässä roolissa tässä asiassa, mutta poliisin niukat voimavarat pitää kohdentaa niihin toimiin, joissa tarvitaan poliisin erityistä ammattitaitoa ja toimivaltuuksia. Poliisin läsnäolo Leppävaarassa on edelleen tarpeen, mutta tarkoitus on lain hengen mukaisesti auttaa.