Se on aivan sama hetero vai homo – jyrkkä ei viharikoksille!

Lauantain Helsinki Pride -kulkueeseen tehty median ”iskuksi” nimeämä välikohtaus on herättänyt kommentointia valtakunnan korkeinta viranhaltijaa myöten. Oli kyseessä sitten huonosti ajateltu kepponen tai vakavalla mielellä suoritettu hyökkäys (kuten poliisin lausunnoista lienee pääteltävissä), on tapahtuma saamassa suhteettoman suurta painoarvoa, sillä sen varjolla on peräänkuulutettu erillisen viharikos-nimisen teon kriminalisoimista.

Jo nyt lainsäädäntöömme on eksynyt valitettava lapsus (RL 6:5 4. kohta), joka periaatteessa asettaa rikoksesta epäillyt eriarvoiseen asemaan maailmankatsomuksellisten syiden perusteella. Onneksi käytännössä oikeuslaitos ei ole juurikaan soveltanut tätä koventamisperustetta. Lainkohdan soveltamisessa olisi kyse institutionaalisesta syrjinnästä, joka on ollut vierasta länsimaiselle yhteiskunnalle jo vuosikymmenten ajan.

Oikeusvaltiossa oikeudenvastainen teko on itsessään tuomittavaa, eikä tekijän maailmankatsomuksella, arvomaailmalla tai (seuraava luettelo RL 11:11 hengessä) etnisellä alkuperällä, ihonvärillä, kielellä, sukupuolella, iällä, perhesuhteilla, sukupuolisella suuntautumisella, perimällä, vammaisuudella tai terveydentilalla, uskonnolla, yhteiskunnallisella mielipiteellä, poliittisella tai ammatillisella toiminnalla tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, ketään saisi asettaa rikosoikeudellisesti huonompaan asemaan.

Sääty-yhteiskunnassa ihmiset olivat eriarvoisia lain edessä syntyperänsä perusteella. Luokkayhteiskunnassa he olivat eriarvoisia ammattinsa ja sosiaalisen asemansa perusteella. Muun muassa patriarkaalisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia sukupuolensa perusteella. Esimerkiksi islamilaisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia lain edessä uskontonsa, sukupuolensa, ikänsä, sukupuolisen suuntautumisensa ja käytännössä myös yhteiskunnallisen ja poliittisen mielipiteensä vuoksi. Demlalainen yhteiskunta on tässä mielessä kopio islamilaisesta.

Asetun jyrkästi vastustamaan viharikoslainsäädäntöä. Ihmisten on oltava lain edessä tasavertaisia, olivat sitten uhreja, epäiltyjä tai syyllisiä.

Eikö mene jakeluun, että se on aivan sama hetero vai homo?

Kerjäläiselle antamisesta rikos

Pääsääntöisesti suomalaiset osaavat suhtautua kerjäläisiin oikein ja kävelemään ohi näitä noteeraamatta. Jotkut sekopäät toki ylläpitävät kaikenlaisia majoitus- ja toimintakeskuksia, mutta muutamat vanhemmat ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tekevänsä hyvää kun antavat lantin tai pari kerjäläiselle.

Laajoille kansalaispiireille on kuitenkin täysin selvää, että kyse on järjestäytyneestä toiminnasta, jonka varjolla tehdään myös rikoksia. Kerjäläiselle annetut rahat tukevat järjestäytynyttä rikollisuutta. Pahaa aavistamatonta kansalaista on toki paha syyttää osallisuudesta, mutta lainsäädännöllä muutoin lainkuuliaiseen Suomen kansaan saataisiin selkeä signaali.

Järjestäytyneessä rikollisuudessa on erotettavissa kolme eri toimijaa: itse rikolliset, näiden uhrit sekä mahdollistajat, eli rikollisten toimintaa enemmän tai vähemmän tahattomasti tukevat sinänsä viattomat kansalaiset. Perinteisesti kaksi ensimmäistä kategoriaa on huomioitu tavalla tai toisella, mutta kolmannen ryhmän kontrolli on melko uusi asia. Suomessa sitä on toteutettu vain seksin oston kieltävässä laissa.

Suomessa on rangaistuksen uhalla kielletty seksipalveluiden osto ihmiskaupan kohteena olevalta henkilöltä. Tästä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tuomioita asiassa ei liiemmin ole annettu, sillä langettavuus edellyttää tietoisuutta tai ”olisi pitänyt tietää” -kriteerin täyttymistä. Signaali kuitenkin on vahva, mutta kohdejoukko ei välttämättä ole sitä lainkuuliaisinta kansanosaa.

Keskustelu siitä ovatko katujen kulmissa istuvat naiset osa järjestäytynyttä rikollisuutta vai sen uhreja on tässä yhteydessä toissijaista. Keskustelu kerjäämisen kieltämisestä etenee myös riippumatta tästä asiasta ja niin pitääkin, se on paljon monisyisempi asia. Jos järjestäytyneelle kerjäläiselle rahan antaminen olisi esimerkiksi sakolla tuomittava rikos, loppuisi hyväntahtoisten mummojen ”almujen” anto tehokkaammin, kuin mitä seksin osto uhreilta on.

Kokonaan oma ja paljon vakavampi rikostyyppinsä oli tämä ajatteluelimensä pehmentäneiden harjoittama ”sosiaalikeskus” -toiminta, jossa tarjotaan majoitusta ja muita elämisen peruspalveluita järjestäytyneelle rikollisuudelle. Verrokkina olevaan seksikauppaan se suhtautuu parituksena. Järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesti tukemisesta pitäisi voida tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Törkeä tekomuoto lähentelee jo osanottoa rikolliseen organisaatioon.

Kielletäänkö rikollisuuden tukeminen?

Leppävaaran terminaaliin kunnallinen järjestyksenvalvoja

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on yhteiskunnan peruspalvelu. Viimekädessä se tarkoittaa valvontaa ja sitä kautta läsnäoloa. Suomessa asiasta vastaa valtion ylläpitämä poliisi, eikä kunnilla perinteisesti ole omaa järjestyksenvalvontaa.

Vuonna 2003 voimaantullut Järjestyslaki, jolla korvattiin aiemmat kaupunkien ja kuntien omat järjestyssäännöt, mahdollistaa poliisilaitoksen luvalla järjestyksenvalvojien asettamisen julkisiin kulkuneuvoihin, liikenneasemille ja kauppakeskuksiin ylläpitämään poliisin apuna järjestystä ja turvallisuutta. Kulkuneuvoissa ja kauppakeskuksissa järjestyksenvalvojan asettaa toimintaa harjoittava yritys, mutta julkisella paikalla valvonta perustuu kameroihin, joko yksityisten firmojen tai poliisin asettamiin.

Espoon kaupunki voi asettaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestyksenvalvojan Leppävaaran terminaaliin. Miksei muuallekin, mutta minulla on erityisesti Leppävaaran tilanteesta tietämystä ja kunnallista järjestyksenvalvontaa voisi hyvin pilotoida Leppävaarassa. Espoon yhdessä suurimmista ja nopeimmin kasvaneista aluekeskuksista.

Sisäinen turvallisuus — syksyn muotiteema — on ”sellainen yhteiskunnan tila, jossa jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista tai suomalaisen yhteiskunnan tai kansainvälistyvän maailman ilmiöistä ja muutoksista johtuvaa aiheellista pelkoa ja turvattomuutta” (YETT). Järjestyksenvalvoja olisi vastaus rikollisuuden ja häiriöiden torjuntaan. Järjestyksenvalvojalla on myös onnettomuuksia rajoittava vaikutus, vaikkakin melko marginaalinen. Lisäksi liikenneasemalla vakituisesti olevalla järjestyksenvalvojalla on merkittävä palvelufunktio.

Kyse ei ole yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ammattilaisten syrjäyttämisestä tai väheksymisestä. Poliisi on edelleen tärkeimmässä roolissa tässä asiassa, mutta poliisin niukat voimavarat pitää kohdentaa niihin toimiin, joissa tarvitaan poliisin erityistä ammattitaitoa ja toimivaltuuksia. Poliisin läsnäolo Leppävaarassa on edelleen tarpeen, mutta tarkoitus on lain hengen mukaisesti auttaa.

70 % Espoon raiskauksista maahanmuuttajien tekemiä

Seura paljastaa, että lähes 70 % Espoossa poliisin tietoon tulleista raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä. Valtakunnallisesti maahamuuttajat edustavat viidennestä epäillyistä, joka sekin ylittää moninkertaisesti maahanmuuttajien suhteellisen osuuden väestöstä, joka on 4 %.

Poliisin raiskaustilastoista nousee esille muutama kansallisuus: Irak, Iran, Turkki, Somalia, Afganistan, Uzbekistan, Pakistan ja Nigeria. Ne ovat kaikki maita, joissa islam on valtakulttuuria. Seura arvelee olevan ihme, jollei islam olisi vaikuttava tekijä näiltä alueilta tulleiden raiskaajien ajattelussa.

Vaikka yhä useammat uskaltavat nostaa kissan pöydälle ja puhua siitä, mikä on ongelma on keskuudessamme edelleen vaikenijoita: ”Aiemmin Tukinainen keräsi tietoa raiskaajien kansalaisuudesta, mutta ei enää. Heinjoki ei suostu kertomaan, mistä tilastointitavan muutos johtuu.” Niinpä niin. Kaikesta ei saa tietää.

Minusta näistä asioista ei saa vaieta. Kunnallispoliitikkokin voi vaikuttaa asioiden esille tuomiseen.