Keskustelimme tänään Hämeenkylän koulupaneelissa ruuhkamaksuista eli tutummin tietulleista. Yleisöstä enemmistö vastusti maksuja ja poliitikkojen suunnalla jakauma oli ennalta arvattava. Suomen vuonna 2000 voimaan astunut perustuslaki lukee liikkumisvapauden perusoikeudeksi. Minusta tietullit uhkaavat konkreettisesti tätä perusoikeutta.

Tilanne muuttuu hitusen, jos luvusta jätetään perinteinen puomein varustettu tietulliasema ja keskitytään vain modernin teknologian avulla toteutettaviin järjestelmiin. Tällaisia ovat mm. Tukholmassa käytössä oleva rekisterikilpien kuvaus sekä ajatukset satellittipohjaisesta paikannuksesta. Tällöin itse liikkumista ei estetä vähävaraisilta, mutta liikkuminen saattaa yllättää jälkilaskutuksen kautta.

Käytännössä jo nyt meillä on ruuhkamaksut käytössä: ruuhkassa ajo kuluttaa enemmän polttoainetta (joo joo, sehän vasta saastuttaakin) kuin sujuva liikenne, mutta merkittävämmin asiaan vaikuttaa se, että päiväsaikaan kaupungin keskustassa pysäköiminen on kaikkea muuta kuin ilmaista (jos nyt sattuu pysäköintipaikkaa edes löytämään). Jos tähän vielä kytkettäisiin erillinen tietyn pisteen ohi liikkumisesta veloitettava maksu, olisi autolijalla jo kolminkertainen ruuhkalisä liikkumisessaan.

Sitä voisi kutsua jo autovihamieliseksi politiikaksi.

Se tosin ei liene kauhistus vihreiksi itseään väittäville.

Minä en nytkään mene Helsingin keskustaan autolla, kuin milloin se pokkeustapauksissa on perusteltua. Minulla on jatkuvasti matkakortissani kautta ja käytän julkista liikennettä milloin se sattuu sopimaan matkantekooni. En aja Helsinkiin, koska en pidä ruuhkassa ajamisesta enkä parkkipaikan etsimisestä. Pidän kuitenkin siitä, että minulla ei ole estettä, eikä pakkoa liikkumistavan valintaan. Sallisin saman muillekin.

Oman lukunsa muodostavat ne ihmiset, joiden työpanoksella suurkaupunki elää 24 tuntia vuorokaudessa. Heidän on käytettävä autoa päästäkseen yöaikaan liikkumaan, koska julkinen liikenne ei silloin toimi, mutta työaika saattaa alkaa tai loppua ruuhkamaksun aikana. Ei heidän rokottamisensa tunnu reilulta, usein kun kyseessä ovat melko pienellä palkalla työskentelevät ihmiset.

Autoilun hinnan tahallinen nostaminen sietokyvyn rajoille ja pakottaminen isoveljen hyväksymään liikkumismuotoon on periaatteessa vastenmielinen ajatus, vaikka käytännössä perusteet ympäristön, kaupungin ilman ja autoilijoidenkin mielenterveyden näkökulmista sinällään myönnänkin oikeiksi. Rahakkaat saavat halutessaan valita sopivimman liikkumistavan ja niin on varmasti tulevaisuudessakin, mutta vähemmän onnekkailta tämä valinnanvapaus riistetään. Heidät pakotetaan ruotuun. Se tökkii vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa.

Politiikka on käytännössä kompromissien tekemistä. Vastustan tietulleja ja liikkumisvapautta rajoittavia ruuhkamaksuja, mutta olen valmis tulemaan vastaan pysäköinnin hintaa korottamalla. Työntekijöille on yleensä varattu tarpeelliset paikat, mutta asioitsijoita ja shoppailijoita se saattaa rohkaista siirtymään julkisen käyttöön. Samalla se vapauttaisi pysäköintitilaa ja omalta osaltaan sujuvoittaisi liikennettä keskustassa. Tässä yhteydessä on kuitenkin lisättävä merkittävästi liityntäpysäköintimahdollisuuksia ja joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Pysäköintimaksut vaan ovat kunnan oma asia, eikä minulla espoolaisena ole hirveästi vaikutusmahdollisuuksia Helsingin päätöksiin. Kansanedustajana olisi vähän enemmän.