Suojeluskunnat, kodinturva ja kansalaisen oikeus puolustaa itseään ja maataan

Viikko sitten maanantaina 1.2.2014 lähetti YLE aika hyvän ohjelman MOT: Oikeus omaan rynkkyyn. Ohjelman jälkeen lähetin siinä esiintyneille kolmelle ansioituneelle maanpuolustajalle sähköpostin, jonka aioin julkaista pienen tovin kuluttua. Nyt teen sen:

Lähetetty: 2.12.2014 08:43
Vastaanottajat: Jyrki Uutela, Pekka Sinisalo, Jaakko Puuperä

Arvon herrasmiehet!

Kiitos erinomaisesta esiintymisestänne MOT-ohjelmassa. Ohjelma oli yllättävän neutraali, ellei jopa hieman positiivinen aihetta kohtaan. Vähän olen pettynyt Niinistön lyhyeen ja virkamiesmäiseen kommentointiin, johon mahtui ainakin kaksi faktavirhettä:

1) Myös Virossa on voimassa asevelvollisuus
2) Otin kodinturvajärjestelmän esille ja ehdotin sitä puolueen ohjelmaan Oulun puolueneuvostossa 4.5.2014. Puheenjohtajana toiminut Niinistö kiitti esitystäni ja lupasi ottaa sen huomioon ohjelmatyössä.

Eversti Hyppösen lausuntoon sisältyi paikkaansa pitämätön väite, jonka mukaan suunnitelmat kodinturvajoukkojen perustamisesta eivät ole mahdollisia nykyisen lainsäädännön perusteella. Hyppönen tuskin on kauttaaltaan perehtynyt lakiin, joten en usko tätä tahalliseksi valeeksi, mutta lakiin perehtyneenä minä ainakin tiedän täysin laillisen tien rauhan ajan kodinturvan/suojeluskunnan luomiseksi ilman valtion myötävaikutusta.

Valtioon sidottu järjestelmä toki vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia. Eipä sillä, ei taidettu esivallalta lupia kysellä 1917 suojeluskuntiakaan perustettaessa.

Koenko operatiivisiin joukkoihin sijoitettuna reservin johtajana saavani puolustusvoimilta tai Maanpuolustuskoulutukselta koulutustani sa-tehtävääni?

En koe, sillä en ole saanut sitä lainkaan vaikka MPK-kursseilla suhtkoht aktiivisesti olenkin käynyt. Onko minun mahdollista harjoitella perustettavissa paikallisjoukoissa (”kodinturvan korvaajissa”) sa-tehtävääni varten? Epäilen ettei ole, vaan niissä toimiminen muuttaisi sa-sijoitukseni myös paikallisjoukkoihin aivan kuten maakuntajoukoissa nyt.

Uutelan ohjelmassa esille nostama näkökulma aseistautuneen kansalaisen kv-oikeudellisesta asemasta mahdollisen sotilaallisen kriisin aikana oli minulle uusi. Olen toisaalta pahastunut valtion välinpitämättömyydestä kansalaisten perusoikeuksien suhteen, mutta toisaalta näen sen odotettuna asiainlaitana perustuen kokemukseeni ammunnanharrastajana ja yhteiskunnallisena toimijana.

En näe esitetyn yhtäkään hyvää syytä miksi kodinturvajärjestelmää ei tulisi luoda, vain moraalittomia tekosyitä. Rohkaisen teitä jatkamaan linjallanne ja annan sille kaiken tukeni.

Kirjoitan tämän viestin avoimena kirjeenä ja julkaisen tämän blogissani pienen tovin kuluttua. Mahdolliset vastauksenne kuuluvat luonnollisesti viestintäsalaisuuden piiriin.

Isänmaallisin terveisin,

Teemu Lahtinen

Totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki

Länsiväylän pääkirjoituksessa (7.5.) heräteltiin keskustelua asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuteen liittyvän epätasa-arvon ja nykyajan uhkakuvien monimuotoisuuden esille nostaminen on kirjoituksessa ansiokasta, mutta yhdestä väitteestä olen perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Mielestäni totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki, koska tätä ei ole rangaistu mielipiteensä vuoksi, vaan siksi ettei ole suorittanut voimassaolevan lain mukaista velvollisuuttaan. Tällainen rinnastus loukkaa kaikkia maailman historian ja nykyajan vain mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi kärsimään joutuneita. Ei verojaan maksamatta jättäviä verokriitikoitakaan rinnasteta mielipidevankeihin ja molemmat sentään ovat perustuslaillisia kansalaisvelvollisuuksia.

Puolustusratkaisu koostuu monesta komponentista ja niin asevelvollisuudesta, liittoutumisesta, materiaalistrategiasta ja kodinturvajärjestelmästä on syytä keskustella avoimesti jatkossakin.

(Kirjoitus julkaistu 10.5.2014 Länsiväylässä, sivulla 12)