Tag Archives: tasa-arvo

Sukupuolineutraali avioliitto ei ole ihmisoikeus

Posted on by

Tänään on hyvä päivä puuttua erääseen yhteiskunnallisessa keskustelussa ärsyttäneeseen asiaan, nimittäin ihmisoikeuksien banalisointiin. Sukupuolineutraalia avioliittoa, jota viimeaikoina on edistetty tasa-arvoisen avioliiton nimikkeellä (vaikka tasa-arvo on nähty siinä mielessä sukupuolisidonnaisena terminä, ettei edes tasa-arvovaltuutettu saa puuttua muuhun kuin miesten ja naisten välisen tasa-arvon ongelmiin), on väitetty lukuisissa yhteyksissa ihmisoikeusasiaksi.

Ihmisoikeudet ovat sen verran arvokkaita ja suojeltavia asioita, ettei minusta niitä pitäisi väheksyä rinnastammalla milloin minkin niihin. Tällaisessa käytännössä on vaarana ihmisoikeuksien politisointi ja sitä myötä niiden legimiteetin heikkenemiseen.

Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan ole muuttumattomia, vaan ne ovat täydentyneet ajassa aina Magna Chartasta (1215) ja Oikeuksien julistuksesta (UK, 1689), Ranskan vallankumouksen ihmis- ja kansalaisoikeusjulistuksen (1789) sekä Oikeuksien julistuksestsa (USA, 1791) lopulta YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen (1948) ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen (1953), jotka ovat yhteiskuntamme ihmisoikeuksien keskeiset asiakirjat, ja joita Suomen perustuslaki (2000) täsmentää (sic).

Yhdessäkään edellämainitussa asiakirjassa ei mainita samaa sukupuolta olevien avioliittoa ihmisoikeutena.

Ihmisoikeuksien yleimaailmallinen julistus, hyväksytty YK: yleiskokouksessa 10.12.1948

16. artikla

(1) Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa
perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta
johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton
aikana ja sen purkamisen jälkeen.
(2) Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden
vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
(3) Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on
oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

ja

Euroopan ihmisoikeussopimus, solmittu 4.11.1950
12 artikla
Oikeus avioliittoon
Avioliittoiässä olevilla miehillä ja naisilla on oikeus mennä avioliittoon ja perustaa perhe tämän oikeuden käyttöä säätelevien kansallisten lakien mukaisesti.

Mielestäni on törkeää sisällyttää sukupuolineutraali avioliitto noin vaan ihmisoikeuksiin, ilman että ihmisoikeuksien tausta-aineistoja on päivitetty. Jos yhteiskunnalliset toimijat tai eri sukupolvet koplaavat milloin minkin ihmisten oikeuksiin liittyvän vaatimuksensa ihmisoikeuksiin, menettää käsite merkityksensä ja arvostuksensa.

Sitä toivottavasti ei tahdo kukaan.

Sukupuoilineutraali avioliitto ei siis ole ihmisoikeus, mutta se voi joku päivä olla. Siihen asti toivoisin kovasti kannattajilta ja asiaa edistäviltä malttia ja rehellisten keinojen käyttämistä. Mannerheimin motto candita pro ense causa, puhtain asein puhtaan asian puolesta on hyvä muistaa. Hössöttäminen ja vouhottaminen tekee helposti haittaa asialle, kuten biseksuaali ystäväni Suvi Karhu todistaa. Erityisen häiritsevää on mielestäni ollut se, kuinka sinänsä fiksuina ja filmaattisina pidetyt ihmiset ovat lakivaltiokunnan päätöksen jälkeen sortuneet primitiivireaktioihin ja lapselliseen lällättelyyn ja nimittelyyn eri mieltä olevia kohtaan. Vastustajien demonisoinnista ei liene hyötyä, mutta se on eräällä tavallansa jonkinlaista kansankiihottamista ja viholliskuvien rakentelua.

Kunnioitetaan toisiamme ja rakennetaan ystävyyttä yli rajojen.

Totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki

Posted on by

Länsiväylän pääkirjoituksessa (7.5.) heräteltiin keskustelua asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuteen liittyvän epätasa-arvon ja nykyajan uhkakuvien monimuotoisuuden esille nostaminen on kirjoituksessa ansiokasta, mutta yhdestä väitteestä olen perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Mielestäni totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki, koska tätä ei ole rangaistu mielipiteensä vuoksi, vaan siksi ettei ole suorittanut voimassaolevan lain mukaista velvollisuuttaan. Tällainen rinnastus loukkaa kaikkia maailman historian ja nykyajan vain mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi kärsimään joutuneita. Ei verojaan maksamatta jättäviä verokriitikoitakaan rinnasteta mielipidevankeihin ja molemmat sentään ovat perustuslaillisia kansalaisvelvollisuuksia.

Puolustusratkaisu koostuu monesta komponentista ja niin asevelvollisuudesta, liittoutumisesta, materiaalistrategiasta ja kodinturvajärjestelmästä on syytä keskustella avoimesti jatkossakin.

(Kirjoitus julkaistu 10.5.2014 Länsiväylässä, sivulla 12)

Aloite julkisten palvelujen tunnustuksettomuuden turvaamiseksi

Posted on by

Taas tuli istuttua pitkä ilta valtuustossa ja tällä kertaa pöytäkirjantarkastajan roolissa. Piti seurata tikkana menoa ja kirjata ylös tehdyt esitykset, kannatukset ja muut ehdotukset. Tämä hieman häiritsi normaalia valtuustotyöskentelyä, mutta pidin puheenvuoron veronkorotusta vastaan ja kannatin veron palauttamista 17,50%:iin, kun kaupunginhallituksen esitys oli 17,75%. Kyse ei ole suurista summista, mutta kysymys on periaatteellinen.

Tein myös Entresse-asian johdosta seuraavan aloitteen:

Viime aikoina espoolaisia ja muita maan asukkaita on puhuttanut uutinen, jonka mukaan Espoon eräästä kirjastosta on erotettu uskonnonharjoituspaikka tietyn uskonnon edustajille. Kohun saattelemana kirjastonjohtaja poisti rasistiselta haiskahtavan varauman ja ilmoitti kyseisen tilan olevan vapaa kaikkien uskontojen edustajien käyttöön. Tila kuitenkin purettiin välittömästi kyseisen tietyn uskonnon juhlakauden päätyttyä. On myös muistettava, että kaikillekin uskonnolliselle ryhmille yhdessäkin varatut tilat tosiasiassa loukkaavat uskonnottomien veronmaksajien yhdenvertaisuutta.

Tosiasiallisesti kyse oli yhden ryhmän suosimisesta yli muiden. Veronmaksajien kustantama tila annettiin pienen ryhmän haltuun ja näin loukattiin julkishallinnon maallisuutta. Espoon uskonnottomia ja toisuskoisia veronmaksajia hyväksikäytettiin ja suurta yleisöä petettiin.

Erityisen irvokasta tilanteessa oli se, että uskonto tunkeutui kirjastoon. Tunnetun historian ajan uskonnot ovat ilmentyneet sivistyksen, tieteen ja kirjastolaitoksen vihollisina. Muun muassa Aleksandrian kirjaston tuho, kiellettyjen kirjojen luettelot, sensuuri ja inkvisitio muistuttavat meitä tästä.

Uskonnonvapaus on perusoikeus, mutta julkishallinnon on oltava maallinen eikä se saa suosia tai syrjiä mitään uskontoa. Parhaiten tämä onnistuu, kun uskonnot pidetään kokonaan erillään maallisista palveluista.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vastaisuudessa Espoon kaupungin omistamissa tai hallitsemissa toimitiloissa ei kannusteta minkään uskonnon harjoittamiseen varaamalla erillisiä tiloja minkään uskonnon harjoittamiseen.

Emme esitä, etteikö soveltuvia tiloja voitaisi vuokrata uskonnollisille ja muille yhteisöille yleisin ja yhtäläisin ehdoin näyttely-, esittely- ja vastaaviin tarkoituksiin.

Katsomme ainoastaan, että uskonnollisten ryhmien, yhdessä tai erikseen, suosiminen julkishallinnon tiloissa ei ole Espoon kaupungin tehtävä ja tästä syystä tilojen erottaminen uskonnonharjoittamista varten kaupungin tiloissa on jatkossa kiellettävä.

Aika näyttää miten siihen vastataan.