Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Lähetin oheisen kirjoituksen 29.3. Länsiväylän vaaliareenalle,mutta vielä tänään 11.4. ilmestyneessäkään numerossa sitä ei oltu julkaistu, joten ensijulkaisen sen nyt itse:

Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Länsiväylän uutisointi yhdistetystä uskonnonopetuksesta on virittänyt aiheesta keskustelua ja uskontojen edustajat ovat kirjoittaneet aktiivisesti siihen liittyvistä ongelmista. Olen samaa mieltä siitä, että eri uskontojen tunnustuksellista opetusta ei voida yhdistää, mutta haluan muistuttaa, että tunnustuksellisen uskonnon opettaminen peruskouluissa on itsessään ongelmallista.

Minusta maallisen julkisyhteisön ei pidä tukea minkäänlaista uskomusjärjestelmää, vaan opettaa nuoria älylliseen ja kriittiseen ajatteluun ja uskomuksista riippumattomaan pohjoismaiseen moraalikäsitykseen. Uskonnollinen kasvatus tulisikin jättää perheen ja uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Tunnustuksettomuudesta huolimatta en halua riisua koulua sen perinteistä, kuten Suvivirrestä ja joulujuhlista. Ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri saa näkyä kasvatuksessa ja sen arvomaailman taustat on hyvä tuntea.

Tästä teemasta ei oikein voi keskustella ilman yhden uskonnon erityishuomioimista – tahdomme tai emme.  Muhamettilaisuuden opettamisessa me kaikki varmasti haluamme olla varmoja siitä, ettei lapsia kiihoteta opetuksen myötä asenteissaan muita vastaan tai yllytetä ääriajatteluun. Julkisessa keskustelussa on usein esitetty, että koululaitoksen kontrolloimana islamin opetus pystyttäisiin toteuttamaan siten, että ääriajattelulle ei opetuksessa annettaisi sijaa.  Tämä näkökulma herättää kuitenkin pohtimaan sitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla rakentamassa, jos emme voi luottaa islamilaisiin seurakuntiin?

Teemu Lahtinen
eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Muutama täky Illmanin Mikalle

Tätä bloggausta ei tarvitse selitellä. Senaatin oikeusosasto loukkasi oikeudentajuani pahimman kerran ja pistän hanttiin helpoimmalla keksimälläni tavalla: levittämällä sensuurituomion saanutta kirjoitusta. Jos tästä tuomio tulee, niin sehän on vain kunniakasta. Jopa tavoiteltavaa.

3.6.2008

Muutama täky Illmanin Mikalle

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”

JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

(Kirjoitus julkaistu alunperin 3.6.2008 sivulla http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html)

لن استسلم

لن استسلم eli ’en alistu’ arabiaksi. Vastaan näin kaikille uskonnollisille kiihkoilijoille ja tällä kertaa kohdistan vastaukseni Nuotta-lehdelle, joka on aiheuttanut myrskyn kalkissa lanseeramalla Älä alistu! -kampanjan, jonka keskeinen viesti on (ainakin olevinaan) yksilöllisyyden tukeminen ja ryhmäpaineen vastustaminen.

Käytännössä kampanja on nähty homovastaisena ’eheyttäjien’ aloiteena osassa Pride-iskun ja homoillan sarjaa. Minusta vaikuttaa siltä, että tämän sodan osapuolet ovat kumpikin vilpittömiä ja tulisieluisesti omissa juoksuhaudoissaan. Kummatkin puolustavat oman näkemyksensä mukaan yksilöä ryhmäpaineelta ja syrjinnältä. Satunnainen kamppailun seuraaja voi olla ymmällään, että mistä nämä jengit riitelevät.

Kyseessä on eräänlainen sapelinkalistelu. Yhteenottoa edeltävä uhittelu ja testailu. Aggressioon vastataan molemmilta puolilta päättäväisesti ja osoitetaan ettei periksi olla antamassa; toisella puolella saatetaan vielä tarkentaa sitä peräänantamattomuudeksi. Tässä vaiheessa välinpitämättömyys tulkitaan heikkoudeksi ja sellaista viestiä ei vastapuolelle haluta antaa. Vaalien lähestyminen toimii katalyyttina ja rivejä halutaan tiivistää.

Kummallakin on selvä viholliskuva, mutta se ei välttämättä vastaa todellisuutta. Setalaiset näkevät nousevan suvaitsemattomuuden, jonka päätepisteessä häämöttävät tuhoamisleirit kun taas eheyttäjät näkevät kaikkialle aggressiivisen syövän tavoin leviävän homoseksuaalisuuden joka aikanaan tulee uhkaamaan heitäkin. Suuresta enemmistöstä tämä vaikuttaa vähän huvittavalta; homous ei tartu  ja toisaalta emme enemmistönä anna mahdollisuutta vainoillekaan. Siksi kummankin osapuolen kampanjat ovat oikeasti turhia, mutta toki omilleen rajattoman tärkeitä.

Tulee vaan mieleen että olisi tässä oikeitakin ongelmia, joista yhteiskunnassa pitäisi keskustella.

Aloite julkisten palvelujen tunnustuksettomuuden turvaamiseksi

Taas tuli istuttua pitkä ilta valtuustossa ja tällä kertaa pöytäkirjantarkastajan roolissa. Piti seurata tikkana menoa ja kirjata ylös tehdyt esitykset, kannatukset ja muut ehdotukset. Tämä hieman häiritsi normaalia valtuustotyöskentelyä, mutta pidin puheenvuoron veronkorotusta vastaan ja kannatin veron palauttamista 17,50%:iin, kun kaupunginhallituksen esitys oli 17,75%. Kyse ei ole suurista summista, mutta kysymys on periaatteellinen.

Tein myös Entresse-asian johdosta seuraavan aloitteen:

Viime aikoina espoolaisia ja muita maan asukkaita on puhuttanut uutinen, jonka mukaan Espoon eräästä kirjastosta on erotettu uskonnonharjoituspaikka tietyn uskonnon edustajille. Kohun saattelemana kirjastonjohtaja poisti rasistiselta haiskahtavan varauman ja ilmoitti kyseisen tilan olevan vapaa kaikkien uskontojen edustajien käyttöön. Tila kuitenkin purettiin välittömästi kyseisen tietyn uskonnon juhlakauden päätyttyä. On myös muistettava, että kaikillekin uskonnolliselle ryhmille yhdessäkin varatut tilat tosiasiassa loukkaavat uskonnottomien veronmaksajien yhdenvertaisuutta.

Tosiasiallisesti kyse oli yhden ryhmän suosimisesta yli muiden. Veronmaksajien kustantama tila annettiin pienen ryhmän haltuun ja näin loukattiin julkishallinnon maallisuutta. Espoon uskonnottomia ja toisuskoisia veronmaksajia hyväksikäytettiin ja suurta yleisöä petettiin.

Erityisen irvokasta tilanteessa oli se, että uskonto tunkeutui kirjastoon. Tunnetun historian ajan uskonnot ovat ilmentyneet sivistyksen, tieteen ja kirjastolaitoksen vihollisina. Muun muassa Aleksandrian kirjaston tuho, kiellettyjen kirjojen luettelot, sensuuri ja inkvisitio muistuttavat meitä tästä.

Uskonnonvapaus on perusoikeus, mutta julkishallinnon on oltava maallinen eikä se saa suosia tai syrjiä mitään uskontoa. Parhaiten tämä onnistuu, kun uskonnot pidetään kokonaan erillään maallisista palveluista.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vastaisuudessa Espoon kaupungin omistamissa tai hallitsemissa toimitiloissa ei kannusteta minkään uskonnon harjoittamiseen varaamalla erillisiä tiloja minkään uskonnon harjoittamiseen.

Emme esitä, etteikö soveltuvia tiloja voitaisi vuokrata uskonnollisille ja muille yhteisöille yleisin ja yhtäläisin ehdoin näyttely-, esittely- ja vastaaviin tarkoituksiin.

Katsomme ainoastaan, että uskonnollisten ryhmien, yhdessä tai erikseen, suosiminen julkishallinnon tiloissa ei ole Espoon kaupungin tehtävä ja tästä syystä tilojen erottaminen uskonnonharjoittamista varten kaupungin tiloissa on jatkossa kiellettävä.

Aika näyttää miten siihen vastataan.