Tänään torstaina 27.3. nimipäiväänsä viettävät Saul ja Sauli-nimiset henkilöt. Wikipedian mukaan Sauli on suomalainen miehen nimi, joka on annettu vuoden 2006 loppuun mennessä 6004 suomalaiselle. Heistä tunnetuimpiin lukeutuu eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Näin pääsiäisen jälkeisenä aikana ajattelin kertoa pienen tarinan eräästä kauan sitten eläneestä Saulista.
Historiallisesti tunnetaan kaksi varhaisinta Saulia: Israelin ensimmäinen kuningas sekä eräs samoilta seuduilta kotoisin oleva Saul Tarsoslainen, joka mainitaan ensimmäisen kerran marttyyri Stefanoksen kivityksen hyväksyjänä. Myöhemmät maininnat kertovat hänen olleen kiihkeä fariseus, joka ”raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen”. Fariseuksille tunnusomaista oli lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Tämä nimipäiväsankari tunnettiin uuden nousevan juutalaisen liikkeen vastustajana ja vainoajana. Voisipa sanoa että syyttäjänä (todettakoon vielä, että englannin kielen prosecution ja persecution ovat kiusallisen lähellä toisiaan). Liikkeen jo tuolloin edesmennyttä johtajaa oli syytetty kansankiihottamisesta, mutta tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta. Suomen rikoslaki tuntee edelleen molemmat rikokset, joskin vähän muuttuneilla nimillä, ja soveltaa niitä edelleen. Tuolloinen Euroopan unioni näytteli omaa osaansa tapauksessa, mutta varsinaiset primus-moottorit olivat paikallisia.
Tänään torstaina on annettu tuomio Uudenmaan maakunnassa, Espoon kaupungissa, Kilon kylässä. Neuvosto on katsonut kansalaisen syylliseksi kiihottamiseen. Itse oikeudenkäynnistä voi lukea alkupalaksi Ap.t. 6:9-13 ja sen jälkeen pääruokana. Vainon alullepanija on ylipapin roolin omaksunut pikkunilkki ja toteuttaja tämän epistolan aiheen innoittaja.
Jo mainittu Saul ”puuskui yhä uhkaa ja murhaa”, mutta myöhemmin sai oivalsi tai hoksasi jotain, mikä sai hänet korjaamaan kantaansa. Tohtisiko samaa odottaa aikamme ”päivänsankarilta”?
Ehkä ei…