Totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki

Länsiväylän pääkirjoituksessa (7.5.) heräteltiin keskustelua asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuteen liittyvän epätasa-arvon ja nykyajan uhkakuvien monimuotoisuuden esille nostaminen on kirjoituksessa ansiokasta, mutta yhdestä väitteestä olen perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Mielestäni totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki, koska tätä ei ole rangaistu mielipiteensä vuoksi, vaan siksi ettei ole suorittanut voimassaolevan lain mukaista velvollisuuttaan. Tällainen rinnastus loukkaa kaikkia maailman historian ja nykyajan vain mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi kärsimään joutuneita. Ei verojaan maksamatta jättäviä verokriitikoitakaan rinnasteta mielipidevankeihin ja molemmat sentään ovat perustuslaillisia kansalaisvelvollisuuksia.

Puolustusratkaisu koostuu monesta komponentista ja niin asevelvollisuudesta, liittoutumisesta, materiaalistrategiasta ja kodinturvajärjestelmästä on syytä keskustella avoimesti jatkossakin.

(Kirjoitus julkaistu 10.5.2014 Länsiväylässä, sivulla 12)

Kerjäläiselle antamisesta rikos

Pääsääntöisesti suomalaiset osaavat suhtautua kerjäläisiin oikein ja kävelemään ohi näitä noteeraamatta. Jotkut sekopäät toki ylläpitävät kaikenlaisia majoitus- ja toimintakeskuksia, mutta muutamat vanhemmat ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tekevänsä hyvää kun antavat lantin tai pari kerjäläiselle.

Laajoille kansalaispiireille on kuitenkin täysin selvää, että kyse on järjestäytyneestä toiminnasta, jonka varjolla tehdään myös rikoksia. Kerjäläiselle annetut rahat tukevat järjestäytynyttä rikollisuutta. Pahaa aavistamatonta kansalaista on toki paha syyttää osallisuudesta, mutta lainsäädännöllä muutoin lainkuuliaiseen Suomen kansaan saataisiin selkeä signaali.

Järjestäytyneessä rikollisuudessa on erotettavissa kolme eri toimijaa: itse rikolliset, näiden uhrit sekä mahdollistajat, eli rikollisten toimintaa enemmän tai vähemmän tahattomasti tukevat sinänsä viattomat kansalaiset. Perinteisesti kaksi ensimmäistä kategoriaa on huomioitu tavalla tai toisella, mutta kolmannen ryhmän kontrolli on melko uusi asia. Suomessa sitä on toteutettu vain seksin oston kieltävässä laissa.

Suomessa on rangaistuksen uhalla kielletty seksipalveluiden osto ihmiskaupan kohteena olevalta henkilöltä. Tästä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tuomioita asiassa ei liiemmin ole annettu, sillä langettavuus edellyttää tietoisuutta tai ”olisi pitänyt tietää” -kriteerin täyttymistä. Signaali kuitenkin on vahva, mutta kohdejoukko ei välttämättä ole sitä lainkuuliaisinta kansanosaa.

Keskustelu siitä ovatko katujen kulmissa istuvat naiset osa järjestäytynyttä rikollisuutta vai sen uhreja on tässä yhteydessä toissijaista. Keskustelu kerjäämisen kieltämisestä etenee myös riippumatta tästä asiasta ja niin pitääkin, se on paljon monisyisempi asia. Jos järjestäytyneelle kerjäläiselle rahan antaminen olisi esimerkiksi sakolla tuomittava rikos, loppuisi hyväntahtoisten mummojen ”almujen” anto tehokkaammin, kuin mitä seksin osto uhreilta on.

Kokonaan oma ja paljon vakavampi rikostyyppinsä oli tämä ajatteluelimensä pehmentäneiden harjoittama ”sosiaalikeskus” -toiminta, jossa tarjotaan majoitusta ja muita elämisen peruspalveluita järjestäytyneelle rikollisuudelle. Verrokkina olevaan seksikauppaan se suhtautuu parituksena. Järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesti tukemisesta pitäisi voida tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Törkeä tekomuoto lähentelee jo osanottoa rikolliseen organisaatioon.

Kielletäänkö rikollisuuden tukeminen?

Liikuntapalveluiden häiriköintiin on puututtava

Vastaanottaja: Espoon liikuntapalvelut; Espoon kaupunginhallitus
Lähetetty: pe 19.02.2010 11:48

Luin lehdestä kuinka kaupunki on joutunut rajoittamaan asukkaille tarjottavaa palvelua nuorisojengin häiriköinnin, uhkailun ja ilkivallan vuoksi Leppävaarassa.

On selvää, että tiukassa taloustilanteessa väistäminen ja periksi antaminen ovat helppoja ja houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta pidän palvelurajoitusratkaisua valitettavana ja ehdottomasti vääränä tähän ongelmaan. Kaupungin on turvattava palvelut asukkailleen, myös niille, jotka eivät työnsä vuoksi pääse muuten kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Väkivallan ja voimannäytön edessä ei saa alistua, vaan puututtava häiriökäyttäytymiseen ja toisten ihmisten uhkailuun.

Puuttuminen on aikuisten ja esivallan velvollisuus. Jos koti laiminlyö kasvatuksen tai on kyvytön ohjaamaan nuoria toisten oikeuksia kunnioittavaan käyttäytymiseen, on julkinen valta viimeinen perälauta ennen kuin nuori on menetetty ammatti- ja taparikollisuuden tielle. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on yhteiskunnan ydintehtävä vaikka kaikesta muusta tingittäisiinkin.

Uutisessa kerrotaan edelleen valtaosan häirikköjengistä olevan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ilmiö on tuttu monista Euroopan maista ja odotettavissa olevaa kehityskulkua emme voi sallia. Monesti tämänkaltaista häiriötä aiheuttavat maahanmuuttajat ovat ammentaneet arvomaailmaansa vahvemman voimaa kunnioittavista kulttuureista ja ympäröivän yhteiskunnan haastaminen onkin heille tapa näyttää voimaansa ja hakea arvostusta omiensa parissa.

Häiriköinnin loputon ymmärtäminen, sen selittely ja mitään sanomattomilla rangaistuksilla sanktioiminen näyttäytyy alistumisena, mikä heille on henkinen voitto: tilan, ajan ja vallan haltuunotto. Nämä nuoret ovat päässeet rajojen hakemisessaan jo liian pitkälle. Nyt ei riitä enää rajojen asettaminen nykyiselle rintamalle, vaan ne on määriteltävä uudelleen tiukemmin.

Me emme voi luovuttaa lain hegemoniaa vahvemman oikeudelle. Vaikka meille voimannäyttö onkin vieraampi ratkaisuvaihtoehto, lienee se yksi harvoista toimivista. Legitiimi voimannäyttö on vaikutuksiltaan välitön ja hinnaltaan edullinen. Kynnys on korkea, mutta joskus on rohkeasti otettava askel vääryyttä vastaan.

Pyydän liikuntapalveluita etsimään pikaisesti toimeenpantavissa olevia ratkaisua tilanteeseen, jotta palvelutaso voidaan palauttaa ensi tilassa. Tilapäisenä ratkaisuna esitän järjestystä ylläpitävän henkilön osoittamista ongelmapaikkaan, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Pyydän informoimaan edistymisestä ja mahdollisista haasteista, jotta voin auttaa kaupungin päätöksentekoelimissä.

Kaupunginhallitusta pyydän etsimään strategista linjausta kaikkien kaupungin toimintojen turvaamiseksi siten, että henkilöstö, asukkaat ja muut palveluiden käyttäjät voivat hoitaa tehtävänsä ja asioida ilman pelkoa ja epäluottamusta järjestyksen pysymistä kohtaan. Ongelmaan on reagoitava eikä syksyllä hyväksytty Monikulttuurisuusohjelma tarjoa ratkaisua.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu

Koko kansakunta mobilisoitava

Maanpuolustuskysymykset herättävät edelleen keskustelua ja viimeksi oman näkemyksensä toi esille työministeri Anne Sinnemäki, joka esitti (jokseenkin odotetusti) asepalvelusajan lyhentämistä ja yhä harvemman kouluttamista yhdeksi ratkaisuksi työurien pidentämiseen. Teema kuuluu hänen hallinnonalaansa ja liittyy kiinteästi keskusteluun eläkepommista, työvoimapulasta ja sitä kautta jopa maahanmuuttoon. Siviilipalveluksesta työministeri ei erityisesti maininnut mitään, vaikka siviilipalvelus on myös työministerin hallinnon alaa ja eittämättä tulee pituudeltaan jälleen tarkastelun alle, jos varusmiespalvelusta lyhennetään.

Pointti on validi. Maanpuolustus tulee järjestää uskottavasti, mutta mahdollisimman vähän yhteiskuntaa haittaavalla tavalla. Uskottava maanpuolustus vastaa oikealla tavalla realistisiin uhkakuviin. Kokonaismaanpuolustus käsittää sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi taloudellisen maanpuolustuksen. Vaikka huoltosuhteen heikkenemistä ei voidakaan pitää suoranaisesti ulkoisena uhkana, johon siis olisi varauduttava maanpuolustusnäkökulmasta, on se vakavuudeltaan ja todennäköisyydeltään sellainen uhka, että sen torjuntaan on lähestulkoon mobilisoitava koko kansakunta.

Olen pohtinut maanpuolustuskysymyksiä aiemminkin ja peräänkuuluttanut vapaaehtoisuuden merkityksen korostamista. Hiljattain tasavallan presidentti otti kantaa ase- ja siviilipalvelusmiesten yhtenäisestä koulutusjaksosta, mistä olen samaa mieltä. Kun kirjoitin asiasta, siitä heräsi hyvää pohdiskelevaa keskustelua, ja eräs mielessäni virinnyt ajatus alkoi saada täsmällisempää muotoa: monimuotokoulutus, jonka  ulottaisin koskemaan koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Maanpuolustusvelvollisuus on perustuslaissa (127 §) määrätty koskemaan jokaista kansalaista aivan kuten verovelvollisuuskin (81 §), joten en nyt tässä yhteydessä näe mielekkääksi velvollisuuden kyseenalaistamisesta lähtevää keskustelua.

Erilaisissa kuviteltavissa olevissa kriisitilanteissa tarvitaan monipuolista osaamista ja valmiuksia, joita nykyaikainen teknologisperusteinen elämänmuoto ei luonnostaan tuota. Niitä täytyy siis erikseen tuottaa koulutuksella. Jotta koko ikäluokan kouluttaminen ei veisi liikaa nuorten työpanosta ja opintomahdollisuuksia, tulee koulutus järjestää kotipaikkakunnalla monimuoto-opetuksena iltaisin ja viikonloppuisin ja muutamin internaatein ehkä vähän kauempanakin. Tämän koulutuksen aikana valikoitaisiin halukkuus huomioiden sotilaiksi koulutettavat ja siviilitehtäviin koulutettavat.

Valtiolla ei ole mahdollisuuksia levittää koulutusorganisaatiotaan jokaiseen kuntaan. Valtiollisen mittaluokan voimavarat tuleekin keskittää kalliisiin asejärjestelmiin ja korkean valmiuden yksiköiden ylläpitoon ja kouluttamiseen. Tavallinen yksilöiden valmiuskoulutus sopiikin hyvin kansasta lähtöisin olevalle vapaaehtoisorganisaatiolle.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPKY) on lakisääteinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kouluttaja, joka kouluttaa sotilastaitojen lisäksi laaja-alaisesti kansalaisia kohtaamaan myös arjen uhka- ja riskitilanteita aina ensiavusta ja alkusammutuksesta aina itsepuolustukseen ja liikenneturvallisuuteen.

Mielestäni tätä roolia voisi kehittää edelleen siten, että MPKY ottaisi vastattavakseen yksilöiden kouluttamisesta näiden kotipaikan läheisyydessä ja Puolustusvoimat vastaavat sitten koulutettujen yksilöiden yhteenhitsaamisesta joukko-osastoiksi ja yhtymiksi sekä maanpuolustuksesta. Käytännössä MPKY:n koulutus siis vastaisi pitkälti nykyistä alokasaikaa ja toimisi Varusmiesliiton esittämänä monipäiväisinä kutsuntoina.

Kouluttajina eivät olisi ammattisotilaat, vaan tiukasti siviilimaailmassa kiinni olevat asiansa osaavat reserviläiset; koulutettavien isät, veljet ja aikaa myöten myös äidit ja siskot. Tällainen asevelvollisuuden valmistava opintojakso sulautuisi osaksi yleistä oppivelvollisuutta, vaikkei opetus ehkä tapahtuisikaan koulupäivään integroidusti. Jos nykyisen asepalveluksen kaksi ensimmäistä kuukautta saataisiin hoidettua arjen ohella ei ajankäytöllistä tyhjäkäyntiä pääsisi syntymään.

Peruskoulutetut nuoret osaavat jo aika paljon ja tietävät paremmin miten haluavat suorittaa velvollisuutensa loppuun. Myös Puolustusvoimilla on aiempaa parempi kuva kunkin valmiuksista ja se ehkä voisi siirtyä joustavaan pitkin vuotta tapahtuvaan palvelukseen astumiseen, jolloin kunkin poissaolo siviilielämästä saadaan minimoiduksi nykyistä helpommin. Palvelusajan minimoinnista huolimatta Suomella on hyvin kriisiaikoihin koulutettu väestö ja uhkakuviin vastaava valmius.

Ei lisää uhreja, kiitos

Sellon murhat nostavat taas paljon puhetta ilmoille ja varmaa on että uhreiksi eivät jää vain surmansa saaneet, vaan taas koko joukko viattomia kansalaisia.

Selvyyden vuoksi syyllisyys jakautuu seuraavassa järjestyksessä:

  1. Ibrahim Shkupolli
  2. Julkinen valta:
    1. Oikeuslaitos, sillä moisen moninkertarikollisen tulisi istua vankilassa.
    2. Maahanmuutosta vastaavat, sillä rikollisen ulkomaalaisen ei tulisi olla Suomessa laisinkaan.
    3. Lainsäätäjä, joka ei ole edellämainittuja lailla pakottanut järkevään toimintaan.
  3. eikä muille

On siis vääryys vaikeuttaa asiaan täysin ulkopuolisten ihmisten, kuten esimerkiksi kunnollisten ammunnanharrastajien elämää.

* * *

Yhteiskunnallinen tila alkaa olla siinä pisteessä, jossa kansalaiset eivät voi enää luottaa turvallisuuttaan julkisen vallan hoitoon. Sen myönsi jo poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin. On siis ehdottoman tärkeää, että aselakia ja -käytäntöjä uudistetaan pikaisesti niin, että kunnon kansalaisilla on oikeus itsepuolustuksekseen kantaa piilotettuna ampuma-asetta julkisilla paikoilla.

Piilotetun aseen kanto-oikeudesta turvallisuutta lisäävänä ja henkirikoksia vähentävänä tekijänä on paljon hyviä kokemuksia. Vastaavasti aseisiin vainoharhaisesti suhtautuvissa jurisdiktioissa tilanne on paljon surkeampi.

Hyvää Uutta Vuotta!